Radiotaajuustunnistustekniikan kehitysprosessi

Radio Frequency Identification (RFID), joka tunnetaan myös nimellä Radio Frequency Identification (RFID) -tekniikka, on automaattinen tunnistustekniikka, joka käyttää langatonta radiotaajuutta kosketuksettomaan kaksisuuntaiseen tiedonsiirtoon. Se käyttää langatonta radiotaajuutta tallennusvälineiden (elektronisten tunnisteiden tai RF-korttien) lukemiseen ja kirjoittamiseen tunnistustavoitteiden ja tiedonvaihdon saavuttamiseksi. Sitä pidetään yhtenä 2000-luvun lupaavimpia tietoteknologioita.

 

Langaton radiotaajuinen tunnistustekniikka suorittaa tunnistamisen yhdistämällä langattoman tiedonsiirtotekniikan tiedonsiirtoteknologiaan kontaktittoman nopean tiedonvaihdon ja tallennuksen avulla ja muodostamalla sitten yhteyden tietokantajärjestelmään kontaktittoman kaksisuuntaisen viestinnän saavuttamiseksi. Se vaihtaa tietoja ja yhdistää erittäin monimutkaisen järjestelmän. Sähkömagneettisia aaltoja käytetään tunnistusjärjestelmässä lukemiseen, kirjoittamiseen ja viestimiseen elektronisten tunnisteiden kanssa. Se luokitellaan lähi- tai kaukokenttään viestintäetäisyyden perusteella. Tämän seurauksena tiedonvaihtomenetelmä luku-/kirjoituslaitteiden ja elektronisten tunnisteiden välillä on jaettu kahteen osaan: kuormitusmodulaatioon ja takaisinsirontamodulaatioon.

 

RFID ei ole noussut viime vuosina. Vuonna 1940 RFID oli jo aloittanut tutkimus- ja kehitysprosessin, ja tähän päivään asti RFID-tekniikka kehittyy ja kehittyy jatkuvasti. Katsotaanpa RFID:n kehitysprosessia.

1940-1950: Tutkatekniikan kehityksen ja edistymisen ansiosta RFID-tekniikka johdettiin, ja RFID:n teoreettinen perusta syntyi vuonna 1948.

1950-1960: Ihmiset alkoivat tutkia RFID-tekniikkaa, mutta eivät irtautuneet laboratoriotutkimuksesta.

1960-1970: asiaankuuluvien teorioiden kehitys jatkui ja tätä järjestelmää alettiin soveltaa käytännössä.

1970-1980: RFID-tekniikkaa päivitettiin jatkuvasti, tuotetutkimus syveni vähitellen ja RFID-testaus alkoi kiihtyä entisestään. Ja tajusi siihen liittyvien järjestelmien soveltamisen.

1980-1990: RFID-tekniikkaa ja siihen liittyviä tuotteita kehitettiin ja sovellettiin markkinoilla, ja sovelluksia ilmestyi eri aloilla.

1990-2000: Ihmiset alkoivat kiinnittää huomiota RFID:n standardointiongelmaan, ja RFID-järjestelmiä voidaan nähdä monilla elämänalueilla.

Vuoden 2000 jälkeen: Ihmiset tunnustivat yleisesti standardointikysymysten tärkeyden, ja RFID-tuotteiden tyyppejä rikastettiin ja kehitettiin edelleen. Alkoipa kehittyä aktiivisia, passiivisia tai puoliaktiivisia elektronisia tunnisteita, niihin liittyvät tuotantokustannukset laskivat entisestään ja sovellusalat kasvoivat vähitellen.

Vuonna 2020 radiotaajuuspiirit ovat integroituja piirejä, joita käytetään laajalti langattomassa viestinnässä satelliittiviestinnästä matkapuhelimiin, WiFi:iin ja jaettuihin polkupyöriin. Radiotaajuuspiirejä löytyy kaikkialta. Suunnittelu on RF-teollisuuden ketjun lähde, ja RF Electronic Design Automation (EDA) -ohjelmisto on RF-piirisuunnittelun mahdollistaja ja tärkeä kulmakivi RF-teollisuudessa.

 

RFID:n teknistä teoriaa on rikastettu ja kehitetty edelleen. Ihmiset ovat kehittäneet yksisiruisia elektronisia tunnisteita, monielektronisia tunnisteiden lukemista, langatonta luettavuutta ja kirjoitettavuutta, ja nopeasti liikkuviin esineisiin mukautuva RFID-teknologia kehittyy jatkuvasti, ja niihin liittyviä tuotteita on myös tullut elämäämme. , ja sitä alettiin käyttää laajalti.

 

Standardien luomisen myötä laaja valikoima sovellusalueita, sovellusten määrän kasvu, teknologian jatkuva parantaminen ja tekniikan nopea kehitys (esimerkiksi kirjoissa sähköä johtavaa mustetta käytetään suoraan radiotaajuustunnisteen tulostamiseen antennit kannessa tai tekijänoikeussivulla). Kustannukset ovat alhaisemmat; toiseksi tunnistusetäisyys on pidempi, jopa passiiviset radiotaajuustunnisteet voivat saavuttaa kymmeniä metrejä; koko on myös pienempi.